Siirtomaa-aika

Eurooppalaisten tutkimusmatkat ja siirtokunnat

Espanjalaiset tutkimusmatkailijat seilasivat Etelä-Carolinan rannikolla 1500-luvun alussa, ja Hernando De Soto tapasi Cofitachiquin kuningattaren vuonna 1540. Vuonna 1566 espanjalaiset rakensivat linnoituksen Parrisin saarelle, mutta hylkäsivät sen myöhemmin.

Vuonna 1670 englantilaiset perustivat siirtokunnan Albemarle Pointiin ja toivat siirtolaisia Barbadokselta, jotka perustivat Länsi-Intian kaltaisen plantaasitalouden.

Siirtomaa-ajan kasvu ja talous

Etelä-Carolinan talous kukoisti 1700-luvulla, ja riisistä ja indigopuusta tuli tärkeitä käteiskasveja. Plantaasijärjestelmä nojasi vahvasti orjuutettuun afrikkalaiseen työvoimaan.

Saksan, skotlantilaisirlannin ja walesin siirtolaiset liittyivät valkoisiin protestanttisiirtolaisiin sisämaassa ja edistivät osavaltion kulttuurista monimuotoisuutta.

Gullah-kulttuuri

Rannikon edustalla sijaitsevilla Sea Islands -saarilla kehittyi ainutlaatuinen afroamerikkalainen kulttuuri nimeltä gullah orjuutettujen riisityöntekijöiden ja heidän jälkeläisten keskuudessa. Heidän kielensä, perinteensä ja tapansa ovat säilyneet vuosisatojen ajan huolimatta vapautumisesta sisällissodan jälkeen.

Sisällissota ja jälleenrakennuskausi

Vuonna 1860 Etelä-Carolina erosi unionista, mikä johti sisällissotaan. Charlestonin satama todisti konfliktin ensimmäiset laukaukset. Vaikka suuret taistelut käytiin pääasiassa osavaltion ulkopuolella, Etelä-Carolina menetti sodassa huomattavan määrän valkoisia miehiä.

Sodan jälkeistä taloudellista elpymistä haittasivat maanviljelysjärjestelmä ja syrjintä. Tuhoeläin villosiainen tuhosi puuvillateollisuuden 1920-luvulla.

Sodanjälkeinen kasvu ja muutos

Kansalaisoikeusliike ja toinen maailmansota johtivat myönteisiin muutoksiin Etelä-Carolinassa. Sen jälkeen osavaltion talous on monipuolistunut, ja maataloudesta, teollisuudesta ja matkailusta on tullut sen tärkeimmät toimialat.

Nykyään Etelä-Carolina houkuttelee kävijöitä rikkaalla historiallaan, kulttuuriperinnöllään ja luonnonkauneudellaan.

Bull’s Head Tavern: Historiallinen löytö New Yorkista

Kolonialismin aikaisen aarteen paljastus

Newyorkilaiset rakennuttajat ovat törmänneet mahdolliseen arkeologiseen aarteeseen, joka voisi kirjoittaa kaupungin historian uusiksi. Uuden hotellin rakennustöiden aikana Bowerylla rakennustyöntekijät paljastivat hirsiä ja palkkeja, jotka saattavat kuulua legendaariseen Bull’s Head Taverniin.

Historiallinen merkitys

Bull’s Head Tavern oli tunnettu kokoontumispaikka 1700-luvulla, jossa vieraili merkittäviä henkilöitä, kuten George Washington, ja josta Washington Irving kirjoitti teoksissaan. Sen löytäminen toisi uutta valoa kaupungin siirtomaa-ajan menneisyyteen ja sen yhteyteen kansakunnan perustajiin.

Löytö

James Barron, valokuvaaja ja suojelija, huomasi selkeän muutoksen rakennustöiden rakennusaineissa, mikä viittasi vanhemman rakenteen olemassaoloon. Jatkotutkimuksissa hän löysi käsin veistettyjä ja höylättyjä palkkeja ja hirsiä, jotka muistuttivat tavallisesti 1700-luvun rakennuksissa käytettyjä.

Historiallinen tausta

Bowery Boys -blogi tarjoaa yksityiskohtaisen kuvauksen tavernan historiasta. Se perustettiin alun perin maanviljelijöiden tapaamispaikaksi, josta se myöhemmin muutettiin Bowery-teatteriksi, jossa esitettiin teatteriesityksiä, ja lopulta siitä tuli Atlantic Gardens, suosittu viihdepaikka.

Säilyttämiskeskustelu

Löytö on käynnistänyt keskustelun mahdollisen Bull’s Head Tavernin kohtalosta. Suojelijat, mukaan lukien löydön tehnyt valokuvaaja Woodward, kannattavat rakennustöiden lopettamista ja perusteellisen arkeologisen tutkimuksen suorittamista. He uskovat, että kohteella on valtava historiallinen merkitys ja se ansaitsee säilyttämisen arvokkaana kulttuuriperintönä.

Arkeologinen vahvistus

Asiantuntijoiden on tehtävä lisätutkimuksia jäänteiden aitouden vahvistamiseksi. He analysoivat arkkitehtonisia piirteitä, tutkivat historiallisia asiakirjoja ja kuulevat arkeologeja selvittääkseen, onko rakenne todella Bull’s Head Tavern.

Mahdollinen vaikutus

Jos löytö vahvistetaan, Bull’s Head Tavernin löytäminen vaikuttaisi suuresti New Yorkin historialliseen maisemaan. Se tarjoaisi konkreettisen todisteen kaupungin siirtomaa-ajan menneisyydestä ja sen yhteydestä maan varhaisiin johtajiin. Se voisi myös houkutella turisteja ja tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita Amerikan historiasta ja arkkitehtuurista.

Smithsonianin näkökulma

Smithsonian.com on korostanut mahdollisen Bull’s Head Tavernin löydön merkitystä ja korostanut sen potentiaalia tuottaa arvokasta tietoa kaupungin arkkitehtuurista ja sosiaalihistoriasta. Julkaisu toteaa, että tällaiset löydöt voivat tarjota konkreettisen linkin menneisyyteen ja valaista esi-isiemme elämää.

Kehittyvä tilanne

Lo-Down-blogi tarjoaa ajantasaista tietoa tilanteesta, mukaan lukien valokuvia mahdollisen tavernan sisätiloista. Paikan kohtalo on edelleen epävarma, sillä sekä suojelijat että rakennuttajat kilpailevat sen tulevaisuudesta. Tämän keskustelun tulos ratkaisee, saako New York korvaamattoman historiallisen maamerkin vai menettääkö se arvokkaan osan menneisyydestään kehityksen vuoksi.

Etelä-Carolina: Historiallinen mosaiikki